Suunnitelmiini muutos

Jotain ihanaa ja kamalaa tapahtuu. Poikaystäväni piti tulla takaisin Helsinkiin vasta parin viikon päästä. Tänään hän soitti tulevansa huomenna. Olen aivan innoissani ja odotan tosi paljon että päästään näkemään. Samaan aikaan päässäni on joku idiootti joka on paniikissa siitä että laihdutus menee sekaisin. En ole varautunut tähän. En ole saanut suunnitella. Olen niin huono muuttamaan suunnitelmiani yhtäkkiä. Meinasin saada itkukohtauksen kun tajusin että joudun poikaystävän tulon takia ehkä perumaan jonkun huomisista jumpistani. Olen ollut ihan lukossa sen jälkeen kun hän soitti. En ole uskaltanut syödä mitään. En oikeastaan ole uskaltanut edes jumpata, kun en ole vielä päättänyt pitääkö minun raahata iso lihava takapuoleni huomisaamuna jo aikaisin salille. En ehdi palautua aamuksi jos jumppaan nyt. Toisaalta en kestä jos liikun liian vähän huomenna. Kävin tänään vain joogassa ja lenkillä kun kuvittelin että urheilen huomenna vaikka kuinka.

Mikä pahinta huomenna on mittauspäiväni. Stressaan sitä muutenkin. Luulen että jään jälleen tavoitteestani. Vihaan jatkuvaa epäonnistumista. Paino on vain keikkunut samassa koko viikon. Viime tiistain jälkeen ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ahdistavaa. Toisaalta onneksi kuitenkin senttejä on lähtenyt lantiolta peräti kaksi. Se on aivan mieletöntä! Olen kertakaikkisen yli naisellisen muotoinen isoine synnyttäjän lanteineni. Vihaan sitä. Laihdun yleensä aina ylhäältä ensin ja lantioni näyttää vain entistä valtavammalta. Olen tosi iloinen että siinäkin vihdoin on tapahtunut jotain muutosta. Vyötärö on mitta jota seuraan kaikkein kiihkeimmin tavoitteeni on saada vyötärö takaisin korkeintaan 55 senttiin. Siihen on kuitenkin matkaa vielä viisi senttiä, joten työn sarkaa riittää. Äh... olen tänään niin kamalan pessimistinen että ehkä on viisainta lopettaa ennenkuin kiroan kroppani valtakunnan lihavimpana.